Sinä, Minä ja Mies

 Mää näin miehen! Näikkö sää?

Eilen oltiin Film Townissa ostamassa karkkia Miukun kanssa. Valittiin kumpikin karkit, mitä haluttiin kiinnittämättä sen enempää huomiota toisen tekemiin valintoihin. Miuku meni ensin kassalle ja karkkivaaka näytti, että hinta on 1,29 euroa. Sitten oli mun vuoro mennä kassalle ja vaaka näytti jälleen, että maksettavaksi tulisi 1,29 euroa. Myyjä näytti hämmentyneeltä ja kertoi saaneensa voimakkaan déjà-vun. Sanoin hänelle, että tällaisia tilanteita tulee usein, kun ollaan yhdessä liikenteessä mun kaksosiskon kanssa. 

Lapsena pyrittiin kumpikin musiikkiopistoon. Miuku meni ensin koehuoneeseen. Sitten, kun oli mun vuoro ja menin ovelle, niin mulle sanokin kokeita pitävä setä: "Hei! Sinähän olet jo käynyt täällä! Voit lähteä. Tulokset tulee myöhemmin." Siinä ei sitten auttanut, kuin mennä ihmeissään pois vanhempieni ja siskoni luokse. Isä kävi selvittämässä tilanteen, että täällä ois kaks saman näköstä tyttöä, että pitäähän sen toisenki päästä kokeeseen. :D Siitä lähti sitten meidän musiikinopiskelu urkeneen pienten vaikeuksien jälkeen.

Syvällistä pohdintaa siitä, että ollaanko päiväkoti-ikäsinä meikattu??????

Ollaan aina oltu vähän levottomia sieluja. Ainakin unissamme. Lapsuudessa ja varsinkin nuoruusiässä käveltiin paljon unissamme. Äiti on kertonu, että muuten oltiin helppoja vauvoja. MUTTA kun opittiin kävelemään, niin alko yövalvomiset. Lähdettiin nimittäin unissamme viipeltään ympäri kämppää heti, kun oltiin nukahettu. Unissaan sekoilu ei sisältänyt pelkästään kävelemistä vaan myös puhumista ja huutamista/kirkumista. 

Meidän kaverit ovat kertoneet yökyläilyjen ja kämppäelon jälkeen meidän yöllisistä hyppelyistä. Viisi vuotta sitten oltiin vasta muutettu pois kotoa. Asuttiin kolmistaan kämpässä Oulussa yhden kaverin kanssa. Se oli ensimmäisiä öitä, kun oltiin kämpässämme. Kuulemma yöllä oltiin lukittu ittemme vessaan ja hakattu ovea huutaen: "Täältä täytyy päästä pois!!!!". Harvemmin kuitenkaan kävellään tällä tavalla kahdestaan unissaan ja ollaan ns. samassa todellisuudessa.  Niin on sattunut silti pari kertaa.

Toinen unissakävelykerta tapahtui Helsinigissä. Uhrina meillä oli jälleen tämä sama kaveri (Terkut Sebulle, varmaan jäi elämän mittaiset traumat.) Nukuttiin siis kolmestaan parisängyssä. Sebu meidän välissä. Oltiin yhtäkkiä keskellä yötä alettu kiljumaan infernaalisesti: "Täällä on joku mies." Lähdettiin kumpikin sen jälkeen juoksemaan paniikinomaisesti ympäri kämppää. Sebu (huom!! nimi muutettu, muija kyseessä, luulette kuitenkin) oli varma, että kämpässä on oikeesti joku mies, vaikka unissaanhan me tontut vaan sekoiltiin. Sebu kuitenki tajus lopulta, että ollaan kumpikin unissaan ja sai meidät rauhoittumaan. Kun jatkettiin rauhassa tuhisten unia, jäi Sebu peloissaan miettimään, että mikähän tää homma nyt oli. Aamulla me ei muistettu tapahtuneesta yhtään mitään. Ei tiietä mitä kaikkea ollaankaan unissamme yhdessä sekoiltu. Aina ei oo todistajia ollu paikalla, eikä me itse unissakävelyitämme muisteta.

Sebu pohtimassa

Kerrotaan nykysin meidän kavereille, jos ne sattuu nukkumaan meidän kanssa, että saatetaan kävellä tai puhua unissamme. Unissakävelijän tunnistaa siitä, että sen silmät on sepposen selällään ja pupillit on laajentuneet. Meillä ei ole kädet edessä niinkuin Herra Hakkaraisella Mauri Kunnaksen satukirjoissa. Unissakävelijää ei saa koskaan herättää, koska hän voi järkyttyä. Sen sijaan unissakävelijä on helposti ohjailtavissa takaisin nukkumaan ja rauhoitettavissa. 

Meitä molempia yhdistää tämä unissaan kiljuminen. Ollaan molemmat useamminkin kuin vain kerran nähty unta tästä oudosta miehestä, joka meitä kauhistutti, kun Sebu oli ollut tilannetta todistamassa. Tilanteessa nähty uni menee osimmoilleen näin: 

        "herään unessani ja näen kasvojeni edessä miehen. Menen tietenkin paniikkiin, koska    mies on tuntematon ja hyvin lähellä. Tässä kohtaa lähden juoksemaan miestä pakoon unessani (ja myös oikeassa elämässä eli unissaan ympäri kämppää.) Aina en muista edes koko unta, mutta joskus säikähdys on niin suuri, että aamulla minulla on muistijälki tapahtuneesta." 

Uni toistuu usein silloin, kun olemme jossain oudossa/uudessa paikassa yötä. Meidän ei tarvitse olla yhdessä nähdäksemme unen. Olemme pohtineet, mistä tämä uni johtuu ja kuka on se unemme pelottava mies. Koemme tämän unen ja unissakävelymme kertovan jotain telepaattisesta yhteydestämme. 

Nykyään enään harvemmin kävellään unissamme, enemmänkin puhutaan/kiljutaan tai noustaan istumaan. Vielä 18-vuotiaana oltiin hyvinkin vilkkaita yöliikkumaan. Oltiin 2010 kesällä Jenkeissä kielileirillä. Alettiin yhtäkkiä saamaan kumpikin paljon mustelmia ympäri kehoamme. Käytiin sairaanhoitajalla niitä näyttämässä. Hän oli hyvin järkyttynyt ja epäili jopa leukemiaa. Meillä ei ollut diagnoosiin sopivia muita oireita, kuten kuumeilua tai nenäveren vuotoa. Alettiin hyvinä matemaatikkoina laskeen, että yks plus yks on kaks ja hoksattiin: mehän kävelläänkin unissamme päin seiniä oudossa ympäristössä!! Yleensähän unissakävelijä ei törmää mihinkään, vaan saattaa väistellä hyvinkin taitavasti kaikki esteet. Ympäristö oli kuitenkin meille niin outo, että törmäilyistä saimme paljon mustelmia.

 

Lopuksi vielä tarina siitä, mitä tapahtui, kun oltiin vielä luokiossa. Mauku heräsi yhtäkkiä suihkusta klo 4:00 aamulla ja hänellä ei ollut mitään käryä miten oli sinne päätynyt. Mauku oli tietenkin onnellinen herätessään, kun sai nukkua vielä monta tuntia ja suihkussa käyminenkin oli hoijettu pois alta sille päivää. ^___^

Hyvää viikonloppua pupuset

 <3: llä Miuku ja Mauku