Ollaan aina pareja

HAHAHA POTTERI RILLIPÄÄT!!!!

 

 

Alotettiin meijän koulu-ura, kun oltiin kuuen vuojen iässä. Sillon mentiin eskariin. Niihin aikoihin oltiin ehkä eniten itsenäisiä, kun mietitään koko peruskouluaikaamme ja lukiota näin kokonaisuutena. Meillä oli omat parhaat kaverit, joiden kanssa leikittiin, eikä tehty kaikkea yhdessä. 

Ala-asteen ensimmäiselle luokalle mentäessä meidän parhaat leikkikaverit eskarista tuli samaan kouluun, mutta eri ryhmään. Siitä lähtien Miuku ja Mauku teki kaiken yhessä. Me oltiin aina pari tunnilla, jos ei toisin määrätty. Ryhmätyöt me tehtiin lähes poikkeuksetta yhdessä. Jos me istuttiin vierekkäin, niin Miuku istu oikealle ja Mauku vasemmalle. Me ollaan vähän niinku peilikuvat toisistamme. Mauku on vasenkätinen ja Miuku oikeakätinen. Jos me oltas istuttu toisinpäin, niin meidän kyynärpäät ois osunu kirjoittaessa yhteen. Hankalaa, eikö?

Kuten kuvista näkyy, me oltiin hyvin samannäkösiä lapsena. Joistakin kuvista ei ees ite eroteta kumpi on kumpi. Kouluaikoina opettajat ei koskaan oppinu erottaan meitä. Mikä oli hyvin turhauttavaa. Opettajat tosin käytti istumajärjestystä hyväkseen ja sitä kautta onnistuivat joskus antamaan vastausvuoron oikealle ihmiselle, kun viitattiin. Alakoulussa meidän todistukset oli täysin identtiset, koska meidän opettajat eivät erottaneet meitä.  Koko alakoulun me oltiin yhdessä. Meillä oli aina yksi yhteinen paras kaveri, jota me alettiin YHDESSÄ. Enää meillä ei ollut omia bestiksiä kuten eskarissa. Meitä kutsuttiin myös yhteisellä kutsumanimellä "kaksoset".

Yläkoulussa päädyttiin edelleen samalle luokalle. Silloin me saatettiin joskus tehdä ryhmätöitä muittenkin kanssa ja usein opettajat pakottivat meidät istumaan erillään. Opettajat oppivat erottamaan meidät, koska meillä oli eri vaatteet ja Miukulla lyhyt poikatukka. Me myös inhottiin sitä, jos meistä käytettiin yhteisnimitystä kaksoset. Yläkoulussa saatiin vihdoinkin ei-identtiset numerot peruskoulun päättötodistukseen! Ehkä muutama opettaja oli jopa erottanut, että kumpi on kumpi!!!? 

Luokiossa kaikki kääntyi jälleen päälaelleen. Me oltiin AINA yhdessä ja tehtiin kaikki ryhmätyöt kahestaan. Nämä "kaksoset" valitsi kaikki samat kurssitkin. Ne omat persoonat, jotka rakennettiin yläkoulussa, ropisi kaikki tuhkana tuuleen. Miuku kasvatti jälleen pitkät hiukset, eikä lukion opettajat erottaneet meitä. Tässä vaiheessa vois melkeen lyyä pään pulpettiin. 

Miuku 

Vuosi 2011 oli aika shokki, kun viimeinki mentiin eri kouluihin. Mää alotin ammattikorkeakoulussa fysioterapian opinnot. Yksin koulun aloittaessani tunsin itseni puolikkaaksi minäksi. Amk :ssa tehdään paljon ryhmätöitä ja totuttelu niiden tekemiseen ilman Maukua, oli vähän niinkö märkä rätti ois lyöty kasvoille. Eka vuos oli totta puhuen aika kidutusta. Myös Amk :ssä mää kuitenkin löysin sen oman "kaksosen" korvikkeeni, jonka kanssa oon nyt tehny melkeen kaikki ryhmätyöt. Mihinkäs sitä koira karvoistaan pääsee. 

Nää viimeset 3,5 vuotta on olleet hyvin kasvattavia ja ne on auttaneet mua löytään omaa minääni. Ennen oli vain sana Me, ei Minää. Koulun alettua puhuin aina minusta me muodossa, kunnes tajusin, että porukka katto mua vähän kieroon.  Nykyään ossaan puhua minusta myös minänä.

Oon ylpee siitä, että ollaan löyetty myös omia kavereita, eikä kaikki oo meille enää yhteistä. Tää on toki tuonu mukanaan myös uuden ongelman. Kaikki mun tutut ja ystävät ei nimittäin aina hoksaa, että se tyyppi, jota just moikkasit kaupungilla ei olekkaan Miuku, vaan sen identtinen kaksonen. Se saattaa aiheuttaa ihmetystä, että ompas Miukusta tullu leuhka, kun ei nykyään ees moikkaa. Näin on käyny myös toisinpäin. 

Tää eri kouluihin meneminen oli meijän eka iso harppaus itsenäisyyteen. 2014 muutettiin omiin kämppiin ja totuteltiin asumaan yksin. Tänä vuonna minä muutan pois Rovaniemeltä, joka on viimeinen piste iin päälle meidän eriytymisprosessissa. 

Mauku

Alotin Lapin yliopistossa 2011 Kuvataidekasvatuksen opiskelun. Tuntui hassulta olla ilman Miukua koulussa. Tai hassu ei oo ehkä oikeas sana tähän. Tuntui ahdistavalta. Olin tottunut siihen, että aina oli kaveri, vaikka vessassa käymiseen. Me heitettiin yhdessä läppää ja MEIDÄN jutut oli hauskoja. Kun oltiin yhdessä, meitä ei voitu kiusata. Nyt piti etsiä uudet kaverit. Kyllä niitä sitten löytyikin. Mutta en tarkoituksella halunnut luoda samanlaista symbioosia jonkun ihmisen kanssa kuin Miukun kanssa olin tehnyt. On jotenkin todella vapauttavaa tehdä omaa juttuaan ilman Miukua ja kasvaa omaksi minäkseen.

Kun oli aina tottunut tekemään kaikki ryhmätyötkin yhden ja saman ihmisen kanssa, täytyi opetella tekemään töitä myös muunlaisissa porukoissa. Enää ei tiennyt tasan tarkkaan, miten toiset työskentelee tai hoitaa hommansa.

Eka syksy kuvataidekasvatuksen opiskelua ja kouluun lähössä. Innostunu, mutta jännittyny olo. Koitapa rauhottua Mauku!! Hyvin se menee.

Eka oman alan työtä liippaava homma vuonna 2013! Opetusta ja kieliä pääsin harjotteleen Rovaniemen Santa Claus Villagessa. Miukukin oli siellä töissä! Että oli mukavaa pitkästä aikaa päästä tekeen yhteistyötä. Vedettiin joulukerhoa turistilapsille. Mukavin työ tähän mennessä, missä oon ollu.

Valmistuin  syksyllä 2014 taiteiden kandidaatiksi. Hain paperit yliopistolta ja sain kättelyn ja onnittelun valmistumisesta. Silloin tajusin, että oon saavuttanu jotain ihan itse ja tunsin lapsellista ylpeyttä. Melkein yhtä suurta, kun ekaa kertaa 21-vuotiaana matkustin yksin junalla!! Sen enempää en mun valmistumista sitte juhlistanukkaan. :D

 

Tässä meidän kouluhistoria kiteytettynä minimiin. Paljon tapahtu noina vuosina, kun kasvettiin yhdessä ja paljon tapahtuu, kun olemme nyt erillämme. Meille saa esittää kysymyksiä liittyen kaksosuuteen. Mitä haluaisitte tietää? Kysymyksiä voi lähettää sähköpostiin miukunmaukun@gmail.com tai ihan kommenttina tämän postauksen alle.

<3 llä Miuku ja Mauku