Fashion, food and fragrance

WARNING! Muotipostaus tulossa eli vaatehömpötystä luvassa.

Täydensin urkkavaatevarastoani viikonloppuna. Stadiumista löyty kivat Niken urheilutrikoot ja normi vaaleenpunainen t-paita. Tykkään yksinkertaisista yhdistelmistä, kun puhutaan vaatteista/sisustuksesta. Niken pöksyt on mielestäni kivan graafiset. Niken merkistä muodostuu kauempaa katsottuna sahalaidan näköinen printti. Koska housut on vähän kirjavammat, niin niiden kanssa sopii yksivärinen paita. 

Näistä saa taas lisämotivaatiota lähteä liikkumaan! Sen verran esteetikko oon, että kivan näköiset vaatteet ja jutut tekee elämästä mielekkäämpää.

Ostin samalla myös uuden juoksutakin. Stadiumissa oli ALE-tarjouksia ja sieltä löyty tämä ^__^. Kannattaa käydä katsomassa, jos uus juoksutakki on hakusessa, nyt saa edullisesti.  Kävin tänään ulkoiluttamassa tätä ja samalla tuli käytyä juoksemassa ensimmäistä kertaa tälle keväälle. Kyllähän se touhu tuntuu vielä melko itsetuhoselta meiningiltä, kun tiet on vielä niin liukkaat. Toivottavasti enää vain hetki tätä takatalvee ja sitte joka toinen askel ei ois enää puoliluistelua tuolla teillä.

Mun uus hajuvesi <3 <3 ON muuten tosi hyvän tuoksunen. Hyvän hajuveden löytäminen on aina omanlaisensa prosessi. Kun kaupassa tuoksuttaa niitä, niin kaikki haisee ihan myrkylle ja kahden ensimmäisen koenuuhkasun jälkeen ei haista enää mitään kunnolla. Sain hyvän vinkin, että kun on löytäny jonku hyvän tuoksukandidaatin, niin sitä pitää suihkauttaa omalle iholle ja tuoksutella vasta myöhemmin, koska omalla iholla haju muuttuu.  

Sain Miukulta ja sen mieheltä häitten jälkeen lahjakortin Kukkakauppa Ukonhattuun ja kävin sieltä noutamassa muutama viikko sitten ruusuja. Tuoreet kukat piristää kivasti! Pitää hankkia useammin tuoreita leikkokukkia.

Varaslähtö vappuun!!!! Simmaa ja munkkia ^______^ <3 Ei tietty ole äitin tekemän siman voittanutta, mutta toi Koti-Sima oli kyl ihan hyvää. Yks yö tuli aivan pakkomielle, että nyt on saatava tuoreita munkkeja! Ja niitä oli sit tehtävä tänä viikonloppuna.

Rovaniemeltä ei saa enää mistään sushia ostettua. Miuku ei tykkää yhtään sushista. KATSO NYT NÄITÄ MIUKU! <3________<3

Huomenna lähden työhaastattelureissulle Ikaalisiin. Kevät on aina sitä aikaa, ku hulluna etsitään työpaikkaa kesälle. Toivottavasit tärppäis heti ekalla :) Tänään kuitenkin luvassa vielä rentoilua ja pakkailua. Mukavaa sunnuntaita sinnekkin xo xo

Mauku

Olipahan monipuolinen/rönsyilevä postaus :D

Sisustus judui

Tässä pientä esittelyä kotimme sisustuksesta. Koti on vielä aika tyhjä eikä huonekaluja ja koriste-esineitä ole ainakaan liikaa. Viime viikolla saatiin uusi sohva, jonka vuoksi olohuone ei näytä enää ihan tyhjältä hallilta.

Tykkään pitää kodin sisustuksen vaaleana ja valoisana. Peruselementit valitsen usein valkoiset tai vaalean harmaat, koska kyllästyn helposti väreihin sisustuksessa. 

Mulla oli yhteen väliin hirveä fiksaatio maatuskoihin. Nyt se on mennyt hieman ohi, mutta toistaiseksi kyseisellä aiheella on vielä paikkansa piirongin päällä. Mauku on maalannut maatuska-aiheisen taulun öljyväreillä.

Myös mun hammaskalusto sai vähän aikaa sitten uuden sisustusilmeen. Viime viikolla kärsin monta päivää hirveästä hammas/leuka särystä. Semmosesta, jota en toivois pahimmalle vihamiehellenikään. Puoli naamaa oli niin kipeä, etten pystynyt melkein nukkumaan. Olen tottunut välttelemään lääkärille menoa viimeisin asti, joten kärvistelin buranan ja panadolin voimin neljä päivää ennenkuin Jussilla meni hermot mun kitinään ja lähettiin hammaslääkärille. 

Olin ihan paniikissa, kun istuin hammaslääkärin penkkiin. Suuta en saanut auki juuri yhtään turvotuksen vuoksi. Mua käskettiin avaamaan mun lärviä enemmän ja yritin suu täynnä tutkimusvälineitä sönkätä, että ei aukee, joka kuulosti ennemminki tältä efhkhekhw ekwhkrw. Lääkäri totes nopeasti, että kyseessä on viisaudenhammas, joka vaivaa. Hän totesi samaan hengenvetoon, että otetaan se pois. Olin aivan itkusilmässä ja ulisin, että eikö sitä vois vaan hioa tai jotain.....

Olo, kun sain tietää, että ainoa ratkaisu on repiä hammas irti.

Nyt viisaudenhampaan poistosta on kohta viikko ja saan alottaa huomena urheilun ^____^.  Muut viisaudenhampaat ei oo vielä puhjennu ja toivon ettei ne puhkeekkaan....Sen verran vistolta, tuntu yhdenkin repiminen.


Mukavaa viikonloppua lukijoille toivottaa Miuku

Kuinka olla yksin

Olen huomannut, että kaksosuus teki minusta läheisriippuvaisen ihmisen. Lapsuudessa ja nuoruudessa tein kaikki asiat yhdessä Maukun kanssa. Tuli harvoin sellaisia tilanteita, että olin yksin. Oikeastaan niitä tilanteita ei tullut juuri koskaan ennen 20-vuoden ikää. Kun huomasin, että en voi koko elämääni kulkea käsikädessä siskoni kanssa, se tuntui ahdistavalta. Yksin oleminen pelotti minua. Tuntui, kuin olisin vain puolet omasta persoonastani ja minun tulisi oppia elämään sen asian kanssa. 

Oon nyt lähemmäs 4 vuotta opetellut tekemään asioita yksin. Se tuntuu vieläkin oudolta vaikkakin jo hieman turvallisemmalta kuin aluksi. Ensimmäisen kerran matkustin yksin junalla muutama vuosi sitten. Muistan, kun kerroin eräälle ystävälleni, että tää on nyt eka kerta ku meikä hyppää yksin junnaan matkustaan. Hän kysyi, että miten se on mahdollista. Minä mietin samaa, enkä osannut vastata. 

Uus koti :)

Ennen Hämeenkyröön muuttoa asuin vähän yli puoli vuotta yksiössä Rovaniemen keskustassa. Sitä ennen olin aina asunut jonkun kanssa. Tuntui helpottavalta saada oma asunto ja määrätä itse "kaikesta".  Sain sisustaa sen ihan miten ite halusin. Ollaan Maukun kanssa nimittäin molemmat kovia sisustusfriikkejä ja makuasioista tuli usein kädenvääntöä. Asuminen yksin ei tuntunut minusta pahalta. Olin jo pidemmän aikaa totutellut siihen, koska ei enää oltu Maukun kanssa samassa koulussa ja meillä oli omat menot. Joinakin iltoina yksin ollessani pelko tosin hiipi persuksiini ja olin varma, että mun sängyn alla on MÖRKÖ. Mutta tässä mää edelleen olen ja naputan tätä postausta, mun tulehtuneilla sormilla. (Jussi ei eilen estäny mua puremasta mun kynsiä liian lyhyiks.) 

Kanarialla oli hyvvää ruokaa t. Miuku

Vaikka mää oon totutellu muutaman vuoden yksin olemista, niin musta tuntuu, että se ei ehkä koskaan tuu olemaan mulle täysin luonnollista. Eräässä mietelauseessa minkä joskus oon lukenu sanottiin: Me olemme kaikki yksin, synnymme yksin ja kuolemme yksin. Meidän tulisi jokaisen jonain päivänä katsoa taaksepäin ja ymmärtää, että seurasta huolimatta, olemme olleet yksin koko matkan ajan. Mutta minä en syntynyt yksin. Muuten ihan pätevä mietelause. 

Meidän talon alakerrassa on kuntosali, jossa käydään Jussin kanssa. Olin muutaman kerran käyny siellä yksin ja se oli ihan fine, koska siellä oli muitakin ihmisiä. Ne ihmiset oli mulle outoja, mutta se loi mulle jonkinlaisen turvallisuuden tunteen. Viime torstaina menin sinne salille klo 21:30, kun Jussi lähti jääkiekkoon. Astuin sinne sisälle ja näin, että JES sali on tyhjä, tätä mää oon aina toivonu. Olin päättäny, että teen aerobisen treenin eli juoksen 30 min juoksumatolla, joka on todella tylsää. Juoksumatolla juokseminen nimittäin. Olin juossu ehkä 10 min, ku mulla alko pelottamaan. Musta tuntu, että nyt sinne salille tullee joku murhaaja mörkö heilumaan. Olin jopa 100% varma siitä. Vaikka yritin rauhotella itteäni, että ovet on lukossa, eikä salille pääse ilmen avainta, niin silti olin ihan pissat housussa. Viimene tikki oli se, ku telkkarit sammu itestään salilla, joka on ihan normi juttu, kun töllöihin ei kosketa vähään aikaan. Tuli liian hiljasta.....Ja menin ihan paniikkiin. Olin juossu 20 min matolla, jonka jälkeen meni 5 min, ku spurttasin mun kamat ja juoksin tääääääysiä kottiin. Sillon päätin, että en kyllä hetkeen mee salille niin myöhäsenä ajankohtana, että sielä ei ois ketään. Nössö mikä nössö. 

Miuku yksin kotona

Mun mies lähtee kahden päivän työmatkalle huomenna ja oon sitte ekaa kertaa yksin täällä tuppukylässä yötä. Hauska nähä kuinka paniikissa oon asteikolla 1/10. 

Mukavaa yksin olemista lukijoille 

T. Brave heart (Miuku)

Ps. Järkkäri sano sopimuksensa irti ja siks tämmösiä kökköjä puhelimella otettuja kuvia  

Mutta mitä sitten tapahtuu

  

Mauku is bäck in business! Onpas kiva päästä taas kirjottaan. Täällä taas pitkästä aikaa. Oon säpissy nopiana monia juttuja multitaskaillen, että en oo ehtiny tänne kirjottaan kuulumisia. Sitte oon vielä totutellu elämänmuutokseen (elelemään Rollossa ilman Miukua).  ELIKKÄ mitä on tapahtunu viimesen kuukauen aikana:::::

Miukun ja sen miehen häät oli 7.2.2015 eli vähä vajaa kuukausi sitte. Meneepä aika nopeesti! Olin häissä toinen kaasoista. Halusin tietty olla läsnä Miukun häävalmisteluissa ja mukana harjottelukampauksisa sunmuisa hääkimpun ja kukkien ostoisa. (Heittokimppua en saanu itelle, vaikka oltiinki tehty siitä jo saladiili Miukun kans, että se heittää sen suoraan mun syliin. Heitto osuki kattoo ja kimppu lens kohtalon voimin oikeeseen osotteeseen eli kihloissa olevalle. Hmh!!! :D)

Jännittyneinä ootetaan maailman pienimmässä valmistautumishuoneessa, että vieraat on saapunu kirkkoo.

Kirkosa muistan miettineeni, että pitää hymyillä,  ku tilanne tallentuu kuviksi. Jännitin niin paljo Miukun puolesta, että ilme oli joka kuvasa tämmöne.

Miukun miehen siskon lapsi oli niin sulonen sormustyttö! Kanto tyynyllä sormuksen avioparille, kun ne oli sanonu tahdon.

Miuku oli valinnu hienot koristukset ja kimpun juhlaan.

 

Esitettiin hääparille perheenvoimin runolaulu -esitys. Laulun ja runojen sanoiksi oltiin sovellettu  Eino Leinon Apollo-runoa ja melodian oli säveltäny iskä. Kuvasa mun veli, jonka yksityisyyden oon turvannu.

Se tunne ku huomaat, et kaveris on kauniimpia sua kuvassa, mutta voit "suojella" niiden yksityisyyttä! Hähä ^_^ Paitsi tietty samanpärstäsen.
 

Häitten jälkeen jatkoin arkea Rovaniemellä. Opiskelut on vaatinu nyt paljo tänä keväänä mun aikaa. Menossa on nyt gradua ja monenlaisia kursseja yhtäaikaa. Miukuliini tuli mun luo yökylään vielä viikoksi häälomansa jälkee, koska ensin leikki ja sitten työt eli fysioterapian opinnäytetyö Rollosa pulkkaan. Käytiin muunmuassa Wingstonissa syömäsä, että Miuku selviäis ilman sen puljun ruokia ainaki hetken aikaa Hämeenkyrössä. 

Tässä Ryani kaikille niille, jotka on ollu vähä ressisä. Mulla ainaki heti tuli hullun rento olo.

Nyt oon ollu tän viikon lomalla! Tänään tulin Rovaniemeltä Raaheen kotiseuduille.

Mukavaa hiihtolomaa kaikille, joilla semmonen on! Hiihettyjä kilometrejä takana nolla. Nukuttuja tunteja per yö 12 ^____^

<3 Mauku

Wedding Vacation

Muutama viikko sitten minut saatto bongata näistä maisemista. Vietettiin todella mukava hääloma Gran Canarialla Play del Inglesissä. Reissusta teki erittäin mukavan se, ettei kumpikaan olla oltu ulkomailla 4 vuoteen! Eli oli todellaki mukava päästä pitkästä aikaa kunnolla reissuun, vaikka kärsinkin "pienimuotoisesta" lentopelosta ;). 

Olin kattonu jo etukäteen mistä löytyy parhaimmat shoppailupaikat Playa del Ingelissa, Maspalomasissa ja Las Palmasissa. Jos joku ei tienny, niin pidän todella paljon varsinkin vaatekauppojen kiertelystä. Shoppailumahdollisuudet saarella olivat onnekseni (Jussin harmiksi) erittäin hyvät. Käytiin yhtenä päivänä pikku trippi Las Palmasin puolella. Siellä käytiin Las Arenas nimisessä ostoskeskuksessa, josta löytyi mm. Primark, Pull&Bear, Bershka, Mango, Zara.....Eli huippu paikka kaikinpuolin. 

Playa del Inglesin puolelta löytyi erittäin suloinen kahvila kuten kuvasta näkyy. Väritykseltään se oli siis vaaleanpunainen. Sinnehän piti päästä ehdottomasti kahvittelemaan. Mulla on tullut joku fiksaatio vaalenapunaiseen. Oon pohtinu sen johtuvat siitä, että en koskaan päiväkodissa saanut olla Prinsessä ruusunen eräässä leikissä. Tämä johtui siitä, että kerhotädit ei erottaneet (ylläri) mua ja Maukua toisistamme. Kaikki tytöt sai siis vuorotellen olla Prinsessaruusunen ja pukea vaaleanpunaisen mekon päälleen ja sitten kaikki muut tanssi ympärillä ja laulo: prinsessaruusu linnassa, linnassa, linnassa..... ja niin edelleen. MUTTA Mauku sai siis nauttia kahdesti peräkkäin prinsessana olosta ja minä en kertaakaan. Olin siis hyvin ujo lapsi enkä uskaltanut avata suutani ja sanoa, että heii minun vuoro. Tämähän oli siis hyvin traaginen tapahtuma, jonka vuoksi olen hulluna vaaleanpunaiseen jopa näin aikuisiällä. 

Päivät kului mukavasti aurinkoa palvoessa. Viikko kului vähän turhanki nopeasti ja poden haikeita fiiliksiä, kun nyt kirjotan tätä postausta. Aikaa tuolla olisi voinut viettää vaikka kuinka kauan. Nyt viime viikonloppuna sain viimein hilattua kamppeeni Hämeenkyröön ja kämppä alkaa näyttää ihan kodille.Eli ei se paha oo täälläkään oleskella.

Meidän hotelilla tutustuttiin tämmöseen kaveriin. Kissa vaikutti hyvin ihmisystävälliselle ja lähti aina seuraamaan, kun sille jutteli. Voisin sanoa aina inhonneeni kissoja, mutta tämän kanssa uskaltauduin jopa näinkin läheiseen kuvaan.

Mukavaa viikkoa kaikille.
t. Miuku