Missäs oon ollu

Viime viikonloppuna eli heinäkuun ainoina yhteisinä vapaapäivinä kävimme Jussin kanssa Yrjöjän marjatilalla poimimassa mansikoita. Viime mansikanpoimintareissusta on päässyt vierähtämään tovi. Muistan, että lapsena olen äidin kanssa "poiminut" mansikoita jollain isolla tilalla (äiskälle terkut) ja kaikki mansikat ovat menneet suuhun. Tästä vuosien takaisesta virheestä viisastuneena heitin tällä reissulla muutaman mansikan välillä myös sinne ämpäriin. Kelissä ei ollut kehumista, koska kun saavuttiin tonne Yrjölän tilalle, niin alkoi sataa HETI vettä. Siinä sitten sateessa poimittiin mansikoita ämpäriin. Huippu tää Suomen "kesä".

Olin jo tovin poiminut, niin sain tuta, että mansikan poiminta on erittäin epäergonomista hommaa. Ihmettelen kyllä niiden nuorten henkisiä ja fyysisiä voimia, jotka jaksaa mansikanpoimintaa kesätyönä. Mulle nimittäin yksi tuntikin teki jo tiukkaa :).

Nyt meillä on pikkupakkanen täynnä mansikkaa talven varalle. Meidän viereisellä rivillä oli poimimassa jo eräs ikääntyneempi mies (jolla parempi mansikkakunto kuin meillä). Hän totesi, että nyt kannattaa poimia, että sitten talvella voi mansikoita paukkupakkasessa nauttia ja muistella kesää.

Wihii ämpäri melkein täysi

Kun oltiin saatu mahat ja ämpäri täyteen mansikkaa, niin sade lakkasi ja aurinko tuli esiin ;)). Suosittelen Yrjölän marjatilaa kaikille, jotka Hämeenkyrön läheisyydessä elelee. Siellä oli paljon kotieläimiä, upea kahvila/myymälä näköaloineen. Kannatti kyllä käydä, vaikka vähän satoikin.

Hämeenkyrön kirkolla 

Hämeenkyrössä on mielestäni todella hieno puukirkko. Muutama vuosi takaperin siellä vietettiin yhden kaverin häitä. En ois kyllä sillon vielä uskonut, että täällä joskus asuisin.

Kuvassa päällä freddy housut, jotka tilasin muutama viikko sitten freddy storesta. Tähän mennessä olen ollut ikionnellinen näistä, koska ne ovat niin mukavat päällä. Ehkä vielä joskus tilaan mustat samanmoiset! :)

 

lenkkimaisemaa

Aurinko pysyi edelleen piilossa, kun kävin vähän kirmaamassa Hämeenkyrön upeissa maisemissa.

 


Pirkkalaan oli tullut uusi Frisbeerata, jota tituleerattiin kokoperheen radaksi. Käytiin Jupun kanssa heti koittamassa tätä paikkaa. Ajattelin, että maasto sielä olisi sellaista, että ikääntyneet ja lapsetkin siellä helposti liikkuisivat, kun kerran on kokoperheen rata...Mutta Jussihan se minua siellä kantoi eteenpäin, kun oli niin hankalaa maastoa plus märkää ja vellistä. Itsellänihän oli oikeat maastokengät jalassa eli valkoiset converset ;D. Nykyään taitavat olla ruskeat.

Kaikkia väyliä siellä ei ainakaan lastenrattaiden kanssa pääse kulkemaan.

   
                                                               Tässä vielä valkoiset kengät.

Yllä olevassa kuvassa Maiju jo hieman ryytyneempänä. Nyt kesän aikana postailu on ollut minun osaltani hieman hiljaista (näkymätöntä), koska en ole juurikaan kuvia räpsinyt vaan nauttinut niin sanotusti näistä hetkistä, kun on hieman lämpimämpää ollut.

Eilen haettiin Maika Tampereen juna-asemalta takaisin Hämeenkyröön. Myöhemmin tulee ehkä juttua huipusta Tukholman reissusta, missä Maika on ollut. :)

- Maiju