MiukuMauku: Ajatus on tärkein

Viikonloppuna vietin synttäreitäni. Oli kyllä onnistuneet synttärit ja ilmat kaiken kaikkiaan!! Sain käydä Kuopion ravintola Ehtassa syömässä ja kiipesin Puijon torniin. Tässä kuvia viikonlopustani.

Tsädääm. Aukaisin 29. päivä mielissäni kolisevaa lahjapakettia ja sieltä ilmestyi tämä! Kivi (joka ei oo 24 karaattia, niinkuin äidilleni onnistuneesti huijasin myöhemmin hähää) ja se oli läpinäkyvän salkun sisässä. Salkun päällä oli teksi "Ajatus on tärkein". Lahjan antajan onneksi repesin nauramaan, enkä heittänyt kiveä kohti häntä.

Kun tarkemmin miettii, tässä lahjassa on hyvä opetus. Aiemmin kerroin siitä, miten mun ja Miukun oli lapsena aina saatava se sama lahja, minkä toinenkin oli saanut. Aina vertailtiin toistemme saamisia ja tekemisiä. Mutta vertailu ei pelkästään ollut keskinäistä, sitä tuli myös ulkopuolelta ja paljon. Meistä etsittiin hyvin usein myös ulkonäöllisiä eroja. "Hei, sulla on isompi pää kuin siskollasi! Isopää!!". Isopää jäi hetkeksi mun lempinimeksi. Mulla oikeasti ei edes ole iso pää. Kasvoni ovat vain pyöremmät kuin siskollani ja se teki päästäni ison. Varsinkin teini-iässä tämä vertailu asetti erityisesti ulkonäköpaineita. Muistan varhaislapsuudestani tarkkaan lauseen: "Olet mukavempi kuin siskosi". Rakensin silloin lumilinnaa naapurin tytön kanssa ja lause tuli hänen suustaan. Hän ei sanonnut, että olen kiva vaan, että olen kivempi kuin siskoni. Melko paradoksaalinen lause sanoa, että on jotain jotain enemmän. Onko se silloin oikeasti sitä, mitä sanotaan ja kuinka paljon parempaa? Onko oikeasti silti kiva vain vähän.

Tärkeää olisi muistaa vain kehua eikä sanoa sitä verrattuna muihin. Me kaikki olemma oman itsemme kilpakumppaneita. On itsestämme kiinni, mitä saavutamme. Toki ympäriltä tuleva tuki on tärkeää. Muiden menestys tai ulkonäkö tai kivuus ei silti muuta meidän ulkonäköämme, menestystä tai kivuutta. Sen sanoisin nyt sille pikku maukulle, joka katsoo itseään peilistä ja näkee sieltä hervottoman kokoisen pään.

Itsekin olen sortunut kaksosten kohdalla vertailuun. Siinä vaan on joku ihme juttu. Luin vasta artikkelin kaksosista: http://www.iflscience.com/health-and-medicine/interesting-genetics-these-girls-are-twins. Huomasin, että toinen on tummaihoinen ja toinen vaalea (VERTAILIJA!!!) ja sitten huomasin, että toinen on laihempi. Vastaavaa en olisi miettinyt, jos he olisivat kulkeneet erikseen minua vastaan esimerkiksi kaupungilla. Kumpikin ovat hoikkia. Sitten yllätin itseni miettimästä: "Tuo on kauniimpi kuin tuo toinen." Samaa ajatusta olen vihannut muiden suusta, kun kyse on ollut minusta ja siskostani. Varsinkin teini-iässä ja vähän vanhempana sitä kuuli, etten ole yhtä hyvän näköinen kuin siskoni tai, että olen kauniimpi. Se on aikoinaan tuottanut paljon huonoa mieltä turhasta. Nykyisin tunnen onneksi jo itseni. (Teinivuodet! En tuu takas!). Tiedän, että tärkeintä on se, että itsellä on hyvä olla itsensä kanssa. En kaikkien mielestä ole kivoin tai kaikkia maailman ihmisiä kauniimpi..Mutta itselleni minä riitän.

Kun olin hetken nauranut saamalleni lahjalle, kaivoi lahjan antaja kolme muuta pakettia esiin ja sain nämä 8). Niin ihania lahjoja. OOKOO OOKOO ajatus on tärkein!

Mä sanon hop sä sanot lop! 24 wee syndet!! Melkein aikuinen JEEJEEEE

PS: TÄÄ KUVA ON LAVASTETTU!!

Ehtan hyvää burgeria. NOM NOM. Wingstonin ikävä laantui.

KENKÄ UUTINEN JATKUU: Muistatteko ne Niken mustapunaset kokoa 44 postissa tulleet väärät kengät, kun yritin tilata niitä oransseja koon 38 Nikejä? No mulla nyt on ne! Rakkaat tuli kotiin ja voin ulkoiluttaa niitä! Tässä ollaan kenkien kanssa Kuopion torilla.