Tekstiilikaksoset

 

Homma lähti käyntiin vuodesta yheksänyks, kun nää kaks samannäköstä palleroa synty. Meillä oli lapsena aina samanlaiset vaatteet päällä. Ehkä eri väriset joskus, mutta harvoin. Mauku suosi vaaleensinistä ja Miuku vaaleenpunasta. Meidät erotti taaperoiässä ainakin siitä, että Miukulla oli AINA tutti ja Maukulla paras kaveri oli peukku. Peukalo ei nimittäin ollut peukaloputti, vaan peukalotutti. Vanhempamme eivät pakottaneet meitä pukeutumaan samanlaisiin vaatteisiin, vaan halusimme sitä itse. Ehkä se toi turvallisuudentunnetta.

Ala-asteen viidennellä luokalla tajuttiin teiniangsteissa, että on noloa olla samoissa kuteissa. Siitä lähti meidän eka askeleet kohti oman minän etsimistä. Muutos oli radikaali. Meillä ei saanut koskaan olla mitään samanlaista päällä. Miuku leikkasi 14-vuotiaana jopa hiuksensa lyhyiksi, jotta näyttäisi mahdollisimman eriltä. Meitä nimittäin kyrsi, että opettajat ei erottanu meitä. Hiustenleikkuun jälkeen Miuku katto peiliin ja totesi, että hirveeltä pojaltahan se näytti. Parin vuoden jälkeen hiukset oli taas pitkät ja sellasina ne on pysyny tähän päivään asti. Koska meitä ärsytti se, että meitä ei erotettu toisistamme koulussa, emme myöskään ikinä tehneet "jäynää" esiintymällä toisinamme.

 

Iskäki se siinä nuorena ja Mauku ei oo vielä peukusta vierottunu. Peukkua ei voinu kaupassa "vaihtaa" leluihin, niinku kävi Miukun tuteille. Kuvassa meillä on päällä lempimekkomme. Ne piti aina saaha päälle. Oli keli mikä tahansa.  

Nyt siirryttiin nykypäivään. Ollaan nyt Hämeenkyrössä käymässä ja päätettiin lähtä Ale shoppaileen Ideaparkkiin Lempäälään. Nykyäänhän meillä ei oo enää niin tarkkaa ostetaanko samanlaisia vaatteita. Se on itseasiassa aika hankalaa välttää sitä. Shoppailemassa ollessamme usein on käynyt niin, että toisistamme tietämättä olemme ostaneet samanlaisen vaatteen. Ollaan mietitty, että mistä se johtuu. Onko se sitä telepaattistayhteyttä vai pelkästään saman maun omaamista.

 

Takaisin Hämeenkyrössä. Aurinko alko jo laskeen. Tännään päivän pituus oli huikeet kaks minuuttia pitempi ku eilen. Nautittiin tästä laskevan auringon luomasta kultaisesta efektistä. 

 

 

Illaksi lähetään Ruovedelle mökille viettään uuttavuotta. Ensi vuosi tullee olemaan meille mullistava, koska asutaan ekkaa kertaa elämässämme eri paikkakunnilla. Puolivuotta ollaan harjoteltu asumista eri kämpissä, ettei puotus ois niin suuri. Nyt on kuitenki semmonen olo, että tää ilta tullee menemään putkeen. HYVÄÄ UUTTA VUOTTA toivottavat myös Pinky and the Brain!!!